Viimeksi läpi pelaamasi peli?

[Shadé]

Armoissa tympii se että aina joku satunnainen jantteri ampuu sut 200 metrin päästä ekalla laakilla kuoliaaksi. Ei mitään mahdollisuuksia havaita sitä ennen kun se näkee sut. Ehkä ihmisiä vastaan se olis rehdimpää. Arma 2 oli myös aika buginen mitä joskus testasin ja vaatii paljon paneutumista.
Mielestäni nuo uudet flashpointit ei suinkaan pyri kisaamaan niiden kanssa vaan asettuu siihen välimaastoon putkijuoksusupermiesräiskeitten ja armojen suhteen.

+1

Ei sitä viitsi edes pelata tietokonepelaajien kanssa, viholliset eivät välttämättä ole tarkkoja ampumaan, mutta huomaavat sinut kilometrien päästä. Hienointa kampanjoissa on se, että ryhmänjohtajalta alkaa tulla käskytystä tyyliin: "Enemy man, 12 o'clock, two clicks. Target that man!"

Ihmispelaajien kanssa meininki on kuitenkin ihan toinen. Suosittelen myös kokeilemaan Warfare Benny Editionia, joka mielestäni vie Warfarea huomattavasti viihdyttävämpään suuntaan.

[rcmasta]

Armoissa tympii se että aina joku satunnainen jantteri ampuu sut 200 metrin päästä ekalla laakilla kuoliaaksi. Ei mitään mahdollisuuksia havaita sitä ennen kun se näkee sut.

L2P issue. Omalle kohdalle noita superlaukauksia kilometreistä ei ole tullut kuin erittäin harvoin, silloinkin kyseessä on ollut vihollisen tarkka-ampuja ja oma moka, eikä random rivimies. Taisi olla jotain uudempia pätsejä, missä Bohemia yritti tuota myös fiksailla ja taisi siinä suht hyvin onnistuakin. Yksi mikä tuohon supernäkötekoälyyn ja sen yli-inhimilliseen osumatarkkuuteen vaikuttaa myös on pelin FADE-kopiosuojaussysteemi (paras ikinä, fuck DRM), älkää pelatko piraatilla.

[Pico]

marvel vs capcom 3 x20

[gokotti]

Psychonauts
 
Oli kyl mahtava pelikokemus. Suosittelen lämpimästi.

[metalfusion]

The Witcher 2
Olihan se ihan kova, mutta kun en ole pelannut ensimmäistä osaa niin oletin tämän olevan jotain Elder Scrolls: Oblivionin kaltaista, mitä se ei kyllä ollut. Pelissä on periaatteessa paljon ominaisuuksia kuten esineiden ja juomien valmistus, mutta mihinkään ei mennä kuitenkaan kovin syvälle. Myöskään maailmassa ei voi liikkua vapaasti vaan se jakaantuu kolmeen paikkaan joissa voi toimia vapaasti mutta kun pääjuoni vie seuraavaan, ei pääse enää takaisin. Taistelumekaniikka on myös varsin kaoottista jos vihuja on enemmän kuin yksi, minulla se meni jatkuvaan dodgella karkuun syöksymiseen ja nopeiden iskujen spämmäykseen. Sitten taas suojataikaa lisää jos meinaa ottaa osumaa. Pelihahmot eivät myöskään ole moksiskaan vaikka ryöväät niiden arvoesineet silmien edessä ja pelaajan kulkua rajoitetaan perinteisen typerillä lukituilla ovilla joiden ohi ei pääse kuin vasta oikeata questista saadulla avaimella, sankari ei osaa myöskään hypätä eli liikkuminen tapahtuu vain ennalta suunniteltuja reittejä pitkin. Hiipimissysteemikin on rajoittunut ja liittyy vain tiettyihin questeihin. Peli on kyllä erittäin nätti ja juoneenkin on panostettu, mitä nyt katselin videoita witcher1:stä niin tämä on huomattavasti kypsempi tuote kaikilla osa-alueilla. Juonessa on myös selviä pakollisia valinnan paikkoja joten ehkä vielä joskus tulee pelattua uudestaankin läpi.

 

Assassins creed: Brotherhood
Ihan kiva tämäkin, todella suuri kaupunki ( Rooma ) jossa voi kulkea melkein heti alusta asti täysin vapaasti ja sisältää paljon pikkutehtävää pääjuonen lisäksi. Loppupuolella tosin saa ostettua niin hyvät panssarit yms. varusteet ja jousipyssyn joiden avulla vihujen teilaaminen menee turhankin helpoksi. Toki se on makeeta odottaa nurkan takana että vartija kääntää selkänsä ja sitten kävellä rauhallisesti nurkan ympäri samalla lasauttaen jousipyssyllä sitä selkään, yksi laaki tappaa minkä tahansa perusvihun. Pistoolin laukauskaan ei saa aikaan mitään reaktiota lähistöllä olevilta vihuilta mikä on aika typerää. Animuksen ulkopuolella vietettävä aika on pidetty minimissä mikä on sekin plussaa. Uutta tässä on myös salamurhaajatovereiden värvääminen ja kehitys, näitä voi sitten melkein millon vain kutsua apuun teilaamaan vihuja. Muutama hyvätasosta toveria auttaa kummasti pakoon pääsemisessä ja vartijoiden huomaamatta kohteen lähestymisessä.

 

[Pico]

Mortal Kombat 9

Story mode oli kuin katsoisi todella huonoa elokuvaa, jossa välillä joutuu pelaamaan tappelupeliosuuksia. Erittäin viihdyttävä siis, juoni ja juonen käänteet olivat niin perseestä, että se huvitti. Yksin pelattavaa jäi story moden jälkeen vielä paljon, kun pelissä on challenge tower jossa on yli 300 tehtävää. Kakkamm.
 

[metalfusion]

Air Conflicts Secret Wars
Ehkä vähän puuduttavankin pitkä pienen budjetin WW2 arcadelentoräiske. Kuitenkin sen pariin jaksoi aina palata pelaamaan muutaman mission kerrallaan. Puuduttavuus johtuu tehtävien väistämättömästä samankaltaisuudesta: Pudota hävittäjiä ja pommittajia, pommita maakohteita, toista joka tehtävässä. Välissä on myös jokunen tehtävä missä pitää lentää paikasta toiseen ilman että vihut huomaa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan jees, ei ollut mitään erityisiä puutteita tai ärsyttävyyksiä.
 

[Pico]

Shadows of The Damned

Suda51 osaa kyllä hommansa, samoin mikami ja se silent hill jäbäkin! Tykkäsin kybällä kaikesta paitsi siitä big boner osiosta.

 

[Arekk]

www.arokorvenaarre.com

 

[gokotti]

www.arokorvenaarre.com

 

Aloitin pelaamaan, mut sitten piti kirjottaa muistiin juttuja ja noppaakaan ei löytyny. Luovutin.

[Arekk]

Ei tartte välttämättä noppia tai paperia. Pelaa light-versiona, eli skippaa tappelut ja klikkaa itsellesi aina mieluisin vaihtoehto, vaikka sinulla ei olisikaan esim. tavaroita  .

[gokotti]

Assassins creed

Oli niin vittumainen loppu, että taidan pistää kirveellä tuon DVD:n kappaleiks. Oikeesti, kun on vältellyt isompia taisteluita koko pelin ajan ja lopussa pitää tappaa jokunen sata jantteria rupee hieman keittämään.

[Mindhead]

Deus Ex: Human Revolution
 

Oli kyllä onnistunut paluu Deus Exin maailmaan. En lähde arvostelemaan, vaan suosittelemaan.
Miinusta tulee AI:n tekoälystä ja irralliselta tuntuneet 'Boss Fight' -osuudet.

[TimVolt]

Siitä onkin jo aikaa, kun olen viimeksi listannut läpi pelattuja pelejä. On siis korkea aika postata jotain tännekkin.

Portal 2
Hyvän puzzlepelien tekeminen on suunnattoman vaikeaa. Miten ihmeessä voi suunnitella kentän, joka on mahdollisimman monelle pelaajalle samaan aikaan sekä haastava, mutta ei ylitsepääsemätön. Mielestäni Valve onnistui tehtävässä kohtalaisen hyvin. Ehkä omaan makuuni pelin loppupuolelle vaikeita tasoja olisi voinut olla enemmänkin, mutta ihan hyvä näinkin. Plussaa loistavasta huumorista, jota nykypäivän peleissä ei kovin paljoa näe. 

Braid
Viimein pääsin tähänkin käsiksi. Kentät ja maailmat ylipäätään olivat hyvin suunniteltuja. Muutamaan paikkaan jumitin joksikin aikaa, mutta ratkaisu tuli kuin itsestään, kunhan peliin vain otti vähän etäisyyttä. Tarina meni kyllä täysin ohi, mutta mitä nyt olen foorumeita lukenut, näköjään on mennyt monella muullakin. Uudelleenpelattavuus aika nollissa, jopa puzzlepeliksi.

Trine
Pidän puzzletasoloikista, jos se ei vielä tähän mennessä ole tullut selväksi, mutta Trine ei missään vaiheessa säväyttänyt muuta kuin tunnelmansa puolesta. Vihollisissa ei ole juuri mitään vaihtelua eikä pelattavien hahmojen kykyjäkään ole tarpeeksi. Itseeni ei oikein iske tapa, jolla pelin jokaisen esteen voi ylittää useilla eri tavoilla. Ymmärrän toki tämän olevan tärkeää pelin co-op luonteen takia, mutta yksinpelistä tämä vie hohtoa. Saadakseen Trinen yksinpelistä kaikki irti, pelaajan pitää yrittää ratkaista kentät mahdollisimman luovilla ja monipuolisilla tavoilla. Aivan kuten Crayon Physicsissäkin.

Trinen vahvuudeksi täytyy nostaa kaunis ulkoasu sekä Ari Pulkkisen tunnelmaan nostattavat musiikit. Muutenkin pelin sadunomainen fiilis sopii peliin kuin nenä päähän. Lähiaikoina ilmestyvä jatko-osa korjaa varmasti monella saralla, kuten esimerkiksi monipuolistamalla ohjattavien hahmojen kykyjä sekä lisäämällä peliin rutkasti lisää erilaisia vihuja. Suosittelen pitämään silmällä.

The Legend of Zelda: Ocarina of Time (Gamecube)
Tunnelma, musiikki, pelattavuus sekä pelimekaniikkojen nerokkaat ratkaisut nostavat pelin yhdeksi suosikeistani. En yhtään ihmettele, että peliä ollaan kehuttu kaikkien aikojen parhaaksi peliksi. Itselläni lähestymiskulma on hieman outo, sillä ehdein pelata Wind Wakerin ja Twilight Princessin läpi jo ennen kuin pääsin ocarinalla soittamaan. Ehkä osittain tästä syystä omalla listallani parhaan Zeldan viittaa pitää yllä edelleen Wind waker, mutta ocarina tulee hyvänä kakkosena. Kai sitä Skyward Swordia vielä täytyy päästä pelaamaan.

[Pico]

Moi mul ei oo enää bannei wtf :0

Demon's Souls

Demon's Souls on yksi parhaimmista peleistä mitä olen pelannut. Aluksi pelistä huomaa ehkä sen vaikeutason, joka ei välttämättä ole mikään helpoin. Väillä tuntui että pelaisin vanhaa NES peliä, sillä pelissä on todella paljon trial and erroria. Kikkeli. Demon's Soulsin moninpeli oli mielestäni todella hyvin toteutettu ja kaikke. Toisten pelaajien kanssa ei voinut kommunikoida muuten kuin pienillä gestureilla. Pelissä pystyy kutsumaan ystävän pelaamaan tai tunkeutua tuntemattomien peliin ja yrittää häiritä ja tappaa toisia pelaajia.
Bossit olivat myös parasta A ryhmää paria taistelua lukuunottamatta. Tunnelmaltaan Demon's Souls oli itselleni kokoajan todella creepy, kokoajan pelotti mitä tapahtuu kun otan seuraavan askeleen jne. Benis. Ainii ja sit aina ku kuolee nii joutuu vetää kentän alusta.

 

Dark Souls

Dark Souls on kuin Demon's Souls mutta suurempi ja (valitettavasti) hieman huonompi, Dark Soulsissa on kaikki mitä Demon's Soulsissakin oli, mutta kaikesta on tehty valoisampaa eikä tässä ole sitä samaa creepyä fiilistä mitä Demon's Soulsissa oli.
Dark Soulsiin on tuotu myös pari uutta elementtiä niinkuin Covenantit (factionit). Covenantteja on parikin, jotkut covenanteista keskittyy vain moninpeliin jne. Covenantteja voi "levuttaa" uhraamalla joko humanityä tai jotain muita itemejä. Lisäksi peliin on tuotu bonfiret jotka toimii kuin checkpointit, mutta ainakun tälläselle bonfirelle menee istumaan ja aktivoi sen niin kaikki hirviöt respawnaavat.
Dark Soulsin bossit on taas tosi kivoja ja silleen, multiplayer on kivaa, ja kaikki on kivaa.

 

Rayman Origins

Rayman Origins on kovin kova ja se on cool ja kaikkee, mut tota joo. 2D platformingia parhaimmillaan, voi pelata 1 - 4 pelaajaa(mutta ei nettipeliä) joskin jos pelaajia on enemmän kuin 2 muuttuu peli hetkessä melkoseksi kaaokseksi (silti ihan hauskaksi sellaiseksi).
Pelin vaikeusaste nousee loppupään kentissä kivan korkealle ja joutuu oikeasti ajottamaan niitä hyppyjä oikein jne. Tykkäsin myös pelin ulkonäöstä joista todella monet ovat valittaneet. Animaatio on todella sulavaa, taustat ja kentät näyttävät upeilta. Mut joo siis joo, iha jebas tasohyppelyä

 

God of War 3

Oli aika paska peli kyl tää nyt juu oli, iha ok aluks mut sit muuttu ihan hirvittäväksi persepaskaksi.
Tykkäsin tosi paljon kahdesta ensimmäisestä God of Warista, mutta tämä kolmas tuntui vain jotenkin liukkaalta ja kankealta ja huonolta ja tosi paskalta. Ruskeaa paskaa. Joop olihan ne grafiikat ihan kivat, mutta gameplay ei. Tää on niin paska peli että vituttaa että tuhlasin sen 6h tämän pelin läpipelaamiseen. Odotin koko pelin ajan että se jollain ihmeellä muuttuisi kohta hyväksi peliksi, muttei muuttunut. Paskaa persepaskaa toivottavasti kenenkään ei tarvitse pelata tätä koska jos mun pitäis pelata tätä vielä kerran joutuisin tappamaan jonkun tukehduttamalla persepaskaan. Kun kävin tänään aamulla paskalla tuli vaan God of War 3, kirveli.